Intian insinöörityöpaikkoja ja tekniikan korkeakouluja vaivaavat ongelmat

Maailma muuttuu nopeammin kuin olisimme uskoneet. Teknologit ja yrittäjät ovat tämän muutoksen ruorissa. Uusi teknologia ei ole muuttanut ainoastaan tätä teknologiaa käyttävien kuluttajien, vaan myös näitä tekniikoita kehittävien tuottajien käyttäytymistä. Tarvitaan kipeästi uutta teknologiaa, joka pystyy muuttumaan ja sopeutumaan tähän nopeasti muuttuvaan maailmaan. Insinööriopistosta valmistuneet eri puolilla maailmaa eivät voi enää olettaa insinööritöiden turvallisuutta seuraamalla aikaisempia trendejä. Heidän on muututtava muuttuvien aikojen mukana ja heidän on tehtävä se nopeasti.

Erilaisten raporttien ja tehtyjen tutkimusten mukaan tiedämme, että yli 80 % insinööriopistostamme lähtevistä valmistuneista on kelpaamattomia insinööritehtäviin. Keskustelu työnantajien kanssa paljastaa lukuisia puutteita opiskelijoiden keskuudessa, joista merkittävin on: – Teknisten perustietojen puute, käytännönläheisen altistumisen puute, kyvyttömyys kommunikoida tehokkaasti ja käytännön soveltuvuuden puute. Vaikka tämä ongelma on ollut olemassa jo yli 10 vuotta, maan koulutusjärjestelmä ei ole onnistunut ratkaisemaan ongelmaa, ja se on nyt muuttunut syöväksi. Viimeisen 10 vuoden aikana on ollut räjähdysmäinen kasvu insinööriopistojen määrässä ja sitä kautta niistä valmistuvien insinöörien määrässä, mikä on hyvä asia, kun otetaan huomioon, että insinööritehtävien kysyntä on kasvanut. Mikä ei ole hyvä tässä, on näiden insinööritutkinnon suorittaneiden laadun heikkeneminen. Jopa maan huipputekniikan korkeakouluissa työskentelee tiedekuntaa, joka ei ole koskaan työskennellyt organisaatiossa. Heillä itsellään ei ole käytännön näkyvyyttä opettamastaan tekniikasta. Olisi lapsellista odottaa tällaisten korkeakoulujen tulosten olevan korkealaatuisia.

Toinen suuri huolenaihe nuorille valmistuneillemme on uusimpien teknologioiden, kuten automaation, tekoälyn ja koneoppimisen, tulo. Nämä tekniikat lupaavat yrityksiä vähentämään henkilöstön palkkaamisen tarvetta, sillä suurin osa yksilöiden suorittamista tehtävistä voidaan nyt automatisoida yllä olevien teknologioiden avulla. Raporttien mukaan 70 % olemassa olevista insinöörityöpaikoista katoaa seuraavan viiden vuoden aikana. Uudet työpaikat valtaavat markkinoita, kuten esimerkiksi datatieteilijöiden kysyntä on kasvanut 400 % pelkästään viimeisen vuoden aikana ja sen odotetaan seuraavan tätä trendiä. Koneoppimisesta valmistuneet, pelikehittäjät, käyttökokemussuunnittelijat edustavat joitain insinöörityöpaikkojen luomisen kukoistavia aloja. Todellinen ongelma ei siis ole siinä, ettei meillä ole tarpeeksi työpaikkoja markkinoilla, vaan pikemminkin meillä ei ole tarpeeksi ehdokkaita, jotka sopivat markkinoille syntyviin uudenlaisiin työpaikkoihin. Jopa huipputekniikan korkeakoulumme eivät ole onnistuneet ratkaisemaan tätä ongelmaa tehokkaasti.

Työllistettävien nuorten valmistuneiden pulaongelmat ovat valtavat ja edellyttäisivät siksi monitahoista ratkaisua. Sen on aloitettava vanhempien ja opiskelijoiden tietoisuudesta, että heidän pitäisi ymmärtää, että B.Tech korkeakoulututkinto ei takaa 100 %:n työtakuuta. Insinööriopisto, johon he liittyvät, ei riitä tekemään heistä työllistäviä, vaikka se olisikin yksi parhaista insinööriopistoista. On korkea aika, että vanhemmat ja opiskelijat alkavat kysyä oikeita kysymyksiä insinööriopistolta, kuten mikä on heidän ”sijoitetun pääoman tuotto” korkeakoulusta, antavatko he 100% työtakuun korkeakoulun päätyttyä, millaisia ​​töitä heille tarjotaan, on siellä on erikoistuminen, joka tulee B-tekniikan tutkinnon jne. mukana. Oppilaitokset ja yritykset on saatava vastuuseen paitsi valmistuneidensa saamien insinööritehtävien määrästä, myös insinööritöiden laadusta.

Ratkaisun toinen vaihe hyödyntää tarvetta yhdistää teknikot ja kasvatustieteilijät. Tarvitsemme opettajia, jotka ovat älykkäitä ja likaiset kätensä sukeltamalla syvälle teknologiaan. Tarvitsemme opetussuunnitelman, joka on maailmanluokan ja hyvin relevantti nykyisten insinööritehtävien kannalta. Teknologioiden validoima opetussuunnitelma, jonka opettavat asiantuntijat, jotka ovat jo työskennelleet näillä aloilla. Opetussuunnitelma, joka tekee opiskelijoista taitavia tekniikassa ja erikoistuu jollekin alalle sen sijaan, että he oppisivat vain teoreettisia käsitteitä. Oppimisen on ulotuttava insinööriopistojen luokkahuoneita pidemmälle päästäkseen syvälle yritysten työskentelyn maailmaan. Opiskelijat joutuvat vierailemaan monissa yrityksissä, keskustelemaan monien toimitusjohtajan kanssa ja HR:t ymmärtävät itse, mitä nämä ihmiset etsivät palkkaamistaan ehdokkaista ja miten hän voi valmistautua siihen. Opiskelijoiden on tehtävä asiaankuuluvia projekteja synkronoituna insinöörityömarkkinoiden kanssa. Heidän ei tule keskittyä vain teknologiaan vaan yleiseen kehitykseen, mikä auttaa heitä kehittämään pehmeämpiä taitoja, kuten viestintä- ja analyyttisiä taitoja. Lopuksi ohjelma, joka ottaa vastuun ja tarjoaa opiskelijoille premium-luokan, mikä puolestaan ​​heijastaa sen sitoutumista korkealaatuisimman koulutuksen tarjoamiseen.

Koulutuksen on annettava oppilaille mahdollisuus tavoittaa tähtiä, esittää kysymyksiä ja ohjata heitä oikeaan suuntaan. Ennen kuin koulutusjärjestelmämme ja insinööriopistomme vastaavat tähän muutospyyntöön, katsomme seuraavan sukupolvemme erittäin synkkää tulevaisuutta.